26. tammikuuta 2016

PÄIVÄ LINDOKSELLA

Untitled Untitled
Untitled
Untitled Untitled Untitled Untitled

Nyt kun mulla ei ole hirveästi mitään asukuvia teille tarjota, niin päätin kaivella vielä lisää vanhoja Rhodoksen kuvia, jotka on jäänyt multa julkaisematta. Jos päätätte tänä kesänä lähteä Rhodokselle ja kaipaatte vinkkejä nähtävyyksille, niin tässä teille ainakin yksi; Lindos. Aivan ihastuttava ja idyllinen pieni kylä, joka on yksi saaren suosituimmista nähtävyyksistä.

Lindokselle on hiukan matkaa kaupungista, mutta sinne pääsee helposti matkustamaan bussilla, laivalla tai vuokraamalla vaikka auton. Me päätimme matkustaa bussilla Rhodoksen kaupungista, joka maksoi vain 5e/suunta. Suosittelen varamaan ihan kokonaisen päivän Lindokselle, sillä tekemistä riittää koko päiväksi. Turistien suosituin paikka Lindoksella on Akropolis, mutta me emme siellä valitettavasti käyneet. Kanssamatkustajani ei ole niinkään historiallinen, enkä olisi ikinä saanut häntä kiipeämään kukkulalle tukahduttavassa kuumuudessa. Päätimme historiallisien nähtävyyksien sijaan kävellä kapeita kujia ja kaunista kukkulaa pitkin alas suoraan uimaan. Kylä oli aivan täydellinen, juuri sellainen minkä kuvittelin kreikkalaisen kylän olevan.

Lindos sai ainakin mut täysin lumoihinsa. Tuonne kun pääsisi vielä jonain päivänä uudestaan...





24. tammikuuta 2016

UUSI DUUNIPAIKKA JA MUUTTO HELSINKIIN

Untitledrhodes-001
Untitled rhodes2 Untitled

kuvat Rhodokselta 

playsuit Zara / korvakorut ja käsikorut H&M / laukku Louis Vuitton / sandaalit ulkomailta

Siitä on nyt hetki vierähtänyt kun mua on täällä viimeksi nähty. Voin sanoa, että viime syksy oli mulle aika stressaavaa aikaa ja suoraan sanottuna olin ehkä hiukan hukassa omien suunnitelmieni kanssa. Mulle ei auennut myöskään koulupaikka, mikä myös lannisti fiiliksiä. Töiden jälkeen teki mieli vaan jäädä vetään monen tunnin päikkärit, joinain päivinä salille ei ollu energiaa lähteä, laiskuus iski myös ruoanlaittoon ja töissä piti välillä vääntää se hymy huulille. 

Mielessä pyöri liikaa kysymyksiä... ''Mitä odotan tulevaisuudelta? Missä näen itseni viiden vuoden päästä? Onko tämä sitä mitä haluan? Olenko oikeasti onnellinen? Voiko mieleni hyvin?'' 

Oon kuitenkin sellanen tyyppi, joka yrittää kääntää kaiken positiiviseen suuntaan ja ajattelee kaikelle olevan tarkoituksensa, vaikka välillä tekisikin mieli vetää oikeen kunnon itkupotkuraivarit. Mulla on aina asiat ollu todella hyvin. Mulla on maailman ihanin perhe, keitä rakastan ylikaiken ja jotka tukee mua jokaisessa asiassa. Asun upeassa kaksiossa, missä viihdyn ja joka on aivan liian täydellinen.  Mulla on maailman parhaimmat kamut, joiden kanssa mulla on aina hullun hauskaa ja joista välitän todella paljon. Mulla on aivan huippu duunipaikka ja mahtavimmat työkamut. Aloin tajuamaan kuitenkin pikkuhiljaa sen, että mulla oli kaikki asiat ulkoisesti todella hyvin, mutta fiilikset mun pääni sisällä eivät. 

Oon pitkään haaveillut muutosta pääkaupunkiseudulle ja tää halu on vaan voimistunut hullua vauhtia. Siispä päätin, että nyt aion oikeasti tehdä jotain tämän asian eteen. Ennen joulua kävin Helsingissä jakamassa hakemuksia kaikkiin mahdollisiin vaateliikkeisiin sekä kenkäputiikkeihin. Mollissa ravasin ainakin viisi kertaa päivässä. Moni pulju oli hakenut jo ennen joulua lisää käsipareja, mutta se ei mun fiiliksiä lannistanut. Pian tulikin soitto Itäkeskuksen Zarasta ja sovittiin heti haastattelulle oma ajankohta. Olin haastattelussa tiistaina ja jo samana päivänä sain soiton myymäläpäälliköltä, että hän haluaa mut tiimiinsä. Olin onnibussissa matkalla takaisin kotiin Tampereelle kun sain kyseisen soiton. Olin haljeta onnesta. Teki mieli huutaa, itkeä, nauraa, kiljua, tanssia, vetää voltti ja pussata vieressä olevaa kanssamatkustajaa kun onnellisuuteni määrä oli huipussaan. En voi vieläkään uskoa, että oon tällä viikolla allekirjoittanut sopparin uuteen unelmieni duunipaikkaan? Enään vaan katto pään päälle niin oon täysin valmis uusiin haasteisiin!

Oon enemmän kuin onnellinen mun päätöksestä ja voin rehellisesti sanoa, että mä oikeasti tarvitsin tätä. Uutta alkua, uutta maisemaa, uusia haasteita ja uusia seikkailuja. Tiedän, ettei tää tule tietenkään olemaan mitään ruusuilla tanssimista ja ikävä tulee ehdottomasti olemaan suuri. Mutta hei, Tampere on vain kahden tunnin ajomatkan päässä ja täällä mä tulen anyway ravaamaan jatkuvasti niin perheeni kuin myös ystävieni takia. 

Haluan myös toivottaa näin hiukan myöhässä ihanaa uutta vuotta kaikille teille ihanille, jotka edelleen ootte siellä ruudun toisella puolella! Omani alkoi ainakin aivan liian täydellisesti. Sen jos minkä oon tässä oman elämäni polulla oppinu, että asioiden eteen täytyy tehdä töitä, jotta ne toteutuu. Itse aijon ainakin tehdä tästä vuodesta niin mahtavan, etten tuu mummonakaan tätä unohtamaan.