25. toukokuuta 2016

WHITE & BEIGE

DSC_0520 mona DSC_0460 mon

liivi, housut, hattu, sormus ja korvakorut Gina Tricot / toppi ja laukku Zara / kengät Ralph Lauren 


Rakastan viikonloppuja. Mun uuden työnkuvan puolesta saan onnekseni nauttia täysillä ihanista ja rentouttavista viikonlopuista. Kahden vapaapäivän ansiosta, pystyn viettämään kiireettömästi aikaa ystävieni kanssa tai lähteä perheeni luokse Tampereelle. Tosin, näihin mun aamuvuoroihin mä en ole vieläkään alkanut tottumaan. Mulla on jokaisena arkiaamuna joko kuudelta tai seitsemältä herätys, mikä tarkoittaa sitä, että ajoissa täytyisi olla unten mailla. Tämän kanssa mulla on ollut aikamoista taistelemista, sillä unille en malta millään mennä ajoissa. Ahkerana torkuttajana aamut saattaa välillä venähtää ja pieni kiire on tässä moneen kertaan ehtinyt jo iskeä. Tästä syystä mun arkipäivien lookki yleensä koostuu meikittömästä naamasta, nutturatukasta ja firmamme uniformusta. Viikonloppuisin jaksaakin sitten enemmän panostaa siihen lärviin ja vaatetukseen.

Tulevana viikonloppuna päämääränä olisi jälleen Tampere, sillä ikävä on suuri!




12. toukokuuta 2016

BABY BLUE


Untitled Untitled Untitled
Untitled Untitled Untitled Untitled

toppi ja bleiseri Gina Tricot / housut Bik Bok / laukku Zara / aurinkolasit Ray Ban / ballerinat Ralph Lauren / kello Michael Kors 


Heippa muruset! Siitä on taas hetki vierähtänyt kun viimeksi on ollut hyvä postaustahti päällä. Mun on pakko myöntää, ettei mulla yksinkertaisesti ole ollut aikaa. Muuttaessani Helsinkiin mun uusi duunipaikka oli mun priolistan kärkipäässä. Halusin keskittyä siihen täysillä tehoilla ja oppia talon tavoille mahdollisimman nopeasti. Uuden kodin löytäminen vei hetken ja jouduin punkkaamaan ystäväni nurkilla. Onneksi pian löytyi ihana pieni luksuslukaali aivan keskustan läheisyydestä, jossa viihdyn erittäin hyvin. Mun työporukka on aivan mieletön ja ensimmäisestä työpäivästä lähtien mut on otettu lämpimin sylin vastaan. Tuli hetkessä kotoisa ja tervetullut fiilis. Aloitin talossa ihan perus vakkarimyyjänä ja kolmisen viikkoa sitten musta tuli meidän naisten osaston täyspäivänen koordinaattori edellisen jäädessä äippälomalle, mikä tarkoittaa siis visualistia. Työ on rankkaa ja vastuuta mulla on paljon. En missään nimessä kuitenkaan valita, sillä tää on juurikin sitä, mitä mä olen pitkään halunnut kokeilla ja saavuttaa. Nautin siitä, että saan haastaa itseäni ja onnistua siinä mitä teen.

Helsinki on kohdellut mua enemmän kuin hyvin. Täytyy sanoa, etten pystyisi kuvittelemaan muuttavani enään takaisin kotikulmilleni. En sillä, etteikö Tampere olisi ihana kaupunki, mutta kyllä se on huomattu, että viihdyn Helsingissä paljon paremmin. Rakastan täällä tätä väenpaljoutta, hektistä elämää ja omanlaista tunnelmaa. Kaikki tuntuu niin uudelta ja jännittävältä. Oon saanut täällä myös hurjan paljon uusia ystäviä, vanhoja pääkaupunkiseudun kamuja unohtamatta, jotka tuovat mun arkeen niin paljon iloa. Voin täällä paljon paremmin. Vielä viime syksynä mulla oli tosi ahdistava ja huono olla kokoajan. En kokenut olevani onnellinen, vaikka mulla oli kaikki asiat enemmän kuin hyvin. Nyt näin jälkikäteen mietittynä, mä niin tarvitsin tätä; elämänmuutosta. En kadu hetkeäkään mun päätöstäni, vaikka mulla onkin aivan järjetön ikävä mun rakkaimpia ihmisiä siellä Tampereella. Kaikkea piti jotenkin niin itsestäänselvyytenä vielä kun asui samalla paikkakunnalla. Nyt kun ei pääse sillä tietyllä sekunnilla näkemään omaa perhettä ja läheisiä ystäviä, oppii oikeasti arvostamaan niitä yhteisiä hetkiä aivan uudenlaisella tavalla. Olen aina aivan haltioissani kun pääsen viikonloppuvapaiden myötä heidän luokseen tai jos he puolestaan päättävät tulla täällä pyörähtämään. Jokainen vietetty hetki on mulle niin suunnattoman tärkeä, etten osaa edes sitä sanoin teille selittää.

Tiivistettynä, I love it here.




10. toukokuuta 2016

HÄÄHUMUA

26333904784_ea32aed6aa_o
Untitled

Untitled

Untitled Untitled
Untitled

mekko Zara / korvakorut, käsikoru ja sormus Gina Tricot / kengät H&M


Juhlimme viime lauantaina ihanan perhetuttumme häitä. Häät olivat pienet, kauniit, oman kulttuurimme tyyliset ja erittäin riemukkaat. Tanssimme sinä iltana itsemme hengiltä.

Rakastan häitä ylikaiken. Niissä on se omanlainen tunnelma ja fiilis, mikä on sanoinkuvaamaton. Tänä kesänä pääsen viettämään vielä toisen ihanan ystäväni häitä, jossa saan kunnian olla morsiusneitona. Elämäni ensimmäinen, muttei toivottavasti viimeinen kerta. ;)



3. helmikuuta 2016

SISUSTUS INSPIRAATIOTA

Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled Untitled

Moikka ihanat!

Tältä mun koti näyttää tällä hetkellä. Sisustukseni on aikalailla maalaisromanttinen, josta pidän todella paljon. Sisustuksen värimaailma koostuu pitkälti valkoisesta ja harmaasta, jossa on hopeisia yksityiskohtia. Muutettuani pois kotoa, sain kuukauden sisällä tämän kaiken aikaan. Tästä mun täytyy kiittää kyllä äitiäni, joka jaksoi valehtelematta joka päivä hoputtaa ja inistä mulle siitä, kuinka mun täytyy hankkia nopeasti kaikki tarvittava omaan kotiin.

Oon asunut tässä ihanassa 49 neliöisessä kaksiossa kohta tasan puolitoista vuotta ja tuntuu niin haikealta jättää tää tyhjäksi ens kuun loppupuolella. Joistain asioista täytyy vaan luopua tavoitellessaan unelmiaan ja halutessaan muutoksia elämään. Oon alkanut jo pakkailemaan mun vaatteita ja kenkiä, joille ei ole lähiviikkoina kauheasti käyttöä, muuhun en ole todellakaan jaksanut edes koskea.

En vielä viime viikolla voinut uskoa sitä tosiasiaa, että mä oikeasti sain haluamani duunin ja sen, että olen muuttamassa pois mun kotikaupungista. Vasta lähipäivinä se on alkanut mulle valkeneen, sillä ensimmäinen duunivuoroni alkaa huomenna. Asuntoja oon katsellut joka päivä ja olenkin jo löytänyt muutama erittäin mieleisen. Täytyy nyt vain toivoa parasta, että onni oikeasti suosii mua, sillä kaikki hyvät asunnot menevät heti ja näytöissä käy ihan hulluna porukkaa. Onneksi tässä on vielä aikaa löytää katto pään päälle. Toivoa en ole vielä heittänyt hukkaan, vaikka välillä turhauduttaakin. Pitäkää mulle peukkuja! ;)




26. tammikuuta 2016

PÄIVÄ LINDOKSELLA

Untitled Untitled
Untitled
Untitled Untitled Untitled Untitled

Nyt kun mulla ei ole hirveästi mitään asukuvia teille tarjota, niin päätin kaivella vielä lisää vanhoja Rhodoksen kuvia, jotka on jäänyt multa julkaisematta. Jos päätätte tänä kesänä lähteä Rhodokselle ja kaipaatte vinkkejä nähtävyyksille, niin tässä teille ainakin yksi; Lindos. Aivan ihastuttava ja idyllinen pieni kylä, joka on yksi saaren suosituimmista nähtävyyksistä.

Lindokselle on hiukan matkaa kaupungista, mutta sinne pääsee helposti matkustamaan bussilla, laivalla tai vuokraamalla vaikka auton. Me päätimme matkustaa bussilla Rhodoksen kaupungista, joka maksoi vain 5e/suunta. Suosittelen varamaan ihan kokonaisen päivän Lindokselle, sillä tekemistä riittää koko päiväksi. Turistien suosituin paikka Lindoksella on Akropolis, mutta me emme siellä valitettavasti käyneet. Kanssamatkustajani ei ole niinkään historiallinen, enkä olisi ikinä saanut häntä kiipeämään kukkulalle tukahduttavassa kuumuudessa. Päätimme historiallisien nähtävyyksien sijaan kävellä kapeita kujia ja kaunista kukkulaa pitkin alas suoraan uimaan. Kylä oli aivan täydellinen, juuri sellainen minkä kuvittelin kreikkalaisen kylän olevan.

Lindos sai ainakin mut täysin lumoihinsa. Tuonne kun pääsisi vielä jonain päivänä uudestaan...





24. tammikuuta 2016

UUSI DUUNIPAIKKA JA MUUTTO HELSINKIIN

Untitledrhodes-001
Untitled rhodes2 Untitled

kuvat Rhodokselta 

playsuit Zara / korvakorut ja käsikorut H&M / laukku Louis Vuitton / sandaalit ulkomailta

Siitä on nyt hetki vierähtänyt kun mua on täällä viimeksi nähty. Voin sanoa, että viime syksy oli mulle aika stressaavaa aikaa ja suoraan sanottuna olin ehkä hiukan hukassa omien suunnitelmieni kanssa. Mulle ei auennut myöskään koulupaikka, mikä myös lannisti fiiliksiä. Töiden jälkeen teki mieli vaan jäädä vetään monen tunnin päikkärit, joinain päivinä salille ei ollu energiaa lähteä, laiskuus iski myös ruoanlaittoon ja töissä piti välillä vääntää se hymy huulille. 

Mielessä pyöri liikaa kysymyksiä... ''Mitä odotan tulevaisuudelta? Missä näen itseni viiden vuoden päästä? Onko tämä sitä mitä haluan? Olenko oikeasti onnellinen? Voiko mieleni hyvin?'' 

Oon kuitenkin sellanen tyyppi, joka yrittää kääntää kaiken positiiviseen suuntaan ja ajattelee kaikelle olevan tarkoituksensa, vaikka välillä tekisikin mieli vetää oikeen kunnon itkupotkuraivarit. Mulla on aina asiat ollu todella hyvin. Mulla on maailman ihanin perhe, keitä rakastan ylikaiken ja jotka tukee mua jokaisessa asiassa. Asun upeassa kaksiossa, missä viihdyn ja joka on aivan liian täydellinen.  Mulla on maailman parhaimmat kamut, joiden kanssa mulla on aina hullun hauskaa ja joista välitän todella paljon. Mulla on aivan huippu duunipaikka ja mahtavimmat työkamut. Aloin tajuamaan kuitenkin pikkuhiljaa sen, että mulla oli kaikki asiat ulkoisesti todella hyvin, mutta fiilikset mun pääni sisällä eivät. 

Oon pitkään haaveillut muutosta pääkaupunkiseudulle ja tää halu on vaan voimistunut hullua vauhtia. Siispä päätin, että nyt aion oikeasti tehdä jotain tämän asian eteen. Ennen joulua kävin Helsingissä jakamassa hakemuksia kaikkiin mahdollisiin vaateliikkeisiin sekä kenkäputiikkeihin. Mollissa ravasin ainakin viisi kertaa päivässä. Moni pulju oli hakenut jo ennen joulua lisää käsipareja, mutta se ei mun fiiliksiä lannistanut. Pian tulikin soitto Itäkeskuksen Zarasta ja sovittiin heti haastattelulle oma ajankohta. Olin haastattelussa tiistaina ja jo samana päivänä sain soiton myymäläpäälliköltä, että hän haluaa mut tiimiinsä. Olin onnibussissa matkalla takaisin kotiin Tampereelle kun sain kyseisen soiton. Olin haljeta onnesta. Teki mieli huutaa, itkeä, nauraa, kiljua, tanssia, vetää voltti ja pussata vieressä olevaa kanssamatkustajaa kun onnellisuuteni määrä oli huipussaan. En voi vieläkään uskoa, että oon tällä viikolla allekirjoittanut sopparin uuteen unelmieni duunipaikkaan? Enään vaan katto pään päälle niin oon täysin valmis uusiin haasteisiin!

Oon enemmän kuin onnellinen mun päätöksestä ja voin rehellisesti sanoa, että mä oikeasti tarvitsin tätä. Uutta alkua, uutta maisemaa, uusia haasteita ja uusia seikkailuja. Tiedän, ettei tää tule tietenkään olemaan mitään ruusuilla tanssimista ja ikävä tulee ehdottomasti olemaan suuri. Mutta hei, Tampere on vain kahden tunnin ajomatkan päässä ja täällä mä tulen anyway ravaamaan jatkuvasti niin perheeni kuin myös ystävieni takia. 

Haluan myös toivottaa näin hiukan myöhässä ihanaa uutta vuotta kaikille teille ihanille, jotka edelleen ootte siellä ruudun toisella puolella! Omani alkoi ainakin aivan liian täydellisesti. Sen jos minkä oon tässä oman elämäni polulla oppinu, että asioiden eteen täytyy tehdä töitä, jotta ne toteutuu. Itse aijon ainakin tehdä tästä vuodesta niin mahtavan, etten tuu mummonakaan tätä unohtamaan.