7. toukokuuta 2012

Business trip to Helsinki

Mun ihana enoni tuli meille kylään Ruotsista! Olin super onnellinen, sillä rakastan mun enoani ihan jumalattoman paljon. Olemme niin samanlaisia ja huumorintajumme klikkaa täysin. Meillä on aina oikeesti ihan älyttömän hauskaa! Hän on myös opettanut elämässäni paljon ja auttanut mua vaikeissa asioissa ja tilanteissa. Oikea esikuva mulle;) 
ps. saatiin mun veljen kanssa tuliaisiks ihanat Beats by Dr.Dre kuulokkeet!!! Oon kyllä niin häpi!!! 

Itse otsikkoon. Mulla oli maanantaina valmennustunti, mutta enhän mä voinut vastustaa kiusausta lähteä minireissulle Helsinkiin enoni kanssa kahdestaan. Skippasin tunnin, otettiin meidän äitin uusi Volvo ja määränpäämme oli siis Helsinki! Lähdimme varhain aamulla, sillä enollani oli tärkeä tapaaminen siellä. Lähdin kyllä matkaseuraks vain kahdesta syystä. Se, että sain viettää aikaa enoni kanssa ja päästä ylläripylläri shoppailemaan, etenkin Zaraan. Ei ollut varmaan edes vaikea arvata? :D


Looking like boss ;)





Olimme Helsingissä melkein iltaan asti. Päivä oli todellakin tapahtumarikas, etenkin paluumatka. Meiltä loppu bensa kesken. Kiitos mun enon, joka ei älyä osata tarkistaa vähän väliä bensamittaria. Sain semmosen huutonauru kohtauksen, että hädin tuskin pystyin enään hengittämään. Voitteko kuvitella? :D Mulla ei oo ikinä loppunu bensa kesken, ei ikinä! 

Enoni ajoi valehtelematta ylinopeutta ja puhuimme paluumatkalla kaikesta maan ja taivaan väliltä, joten ymmärrän sen ettei katse mittariin aina ehdi kohdistua. No ei siinä muu auttanut, kun nousta autosta ja nostaa kättä ylös, jospa joku ystävällinen olisi tarjonnut apua. Meidän onneksemme ei mennyt edes viittä minuuttia, niin saimme apua! Millä ihmeen tuurilla? Todellla ystävällinen naiskuljettaja sanoi ABC:n olevan vain parin kilometrin päässä siitä, mihin meidän auto oli pysähtynyt ja tarjosi kyydin sinne. Mä nousin kyytiin ja hän vei mut ABC:lle, enoni jäi puolestaan vahtimaan autoa sillä aikaa. Saavuimme ABC:lle ja kiitin tätä apua antanutta naista tuhannsesti. Hänen laisiaan pitäisi olla enemmän:) 
Kävin ostamssa kanisterin ja täytin sen kokonaan. Seuraavan pulmani oli se, että millä järjellä mä pääsen takaisin nyt takaisin? Takseja ei ollut missään, enkä mää tietenkään viittiny mennä liftaamaan kyytiä. Mistä lie jos olis vaikka sattunutkin jotain pahempaa, joten päätin turvallisesti lähteä kävelemään takasin päin. Ei mulla oikeen mikää muu ratkaisu silloin napsahtanut avoissa kuin se. Kävelin ja kävelin eikä se matka tuntunut loppuvan koskaan. Apua antaneen naiskuljettajan puhe parista kilometristä tuntui tuhannelta ja mulla alkoi hiki valua pitkin otsaa ja bensaa roisku mun kengille. Ihanan 40minuutin lenkin jälkeen näin kaukaa mun enon joka onneksi huomasi mut ja lähti käveleen mua vastaan. Tuntui oikeesti siltä, että olisin ollut jossain autiomaalla ja juuri kuolemaisillani. Oli kyllä helpotus päästä autolle ja vaihtaa vaatteet. Enoni oli ihan vakana ja mä sen sijaan nauroin koko ajan. Tankkasimme auton pikku kanisterilla ja ajoimme takaisin ABC:lle tankkaamaan tankin täyteen ettei VAAN lopu bensa taas kesken. Äiti ei kauheesti iloinnut tapahtuneesta ja piti veljelleen pienen puhuttelun. Olisitte nähnyt mun enon ilmeen! :'DDD

En kyllä enään koskaan, ikinä, milloinkaan, missään halua kokea tuota samaa uudestaan :''DDDD



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistathan jättää kommenttia, toiveita, ehdotuksia tai muuta ihanaa! ;)


Yhteydenotot: beyondwords@hotmail.fi