30. maaliskuuta 2012

Am happy to have my very own barber man

Oiiiii, että kun rakastan parturilla käyntejä. Hiuksista huolehtiminen saa olon jotenkin niin lellityksi ja kaksihaaraisten litistäminen tuo jo paljon itsevaremman olon. Hiukset saavat elävyyttä, eloa ja tuntuvat heti terveemmiltä ja siisteimmiltä. Kaiken kruunaa se, että oma ihana poikaystäväni hoitaa hiukseni aina uuteen uskoon. Menin Timon koululle leikattavaksi ja tällä kertaa päätin antaa hänelle ''vapaat kädet''. 

Timo ehdotti mulle, että värjäisimme hiukseni kokonaan mustiksi. En edes muista koska viimeksi olisin hiuksiani värjännyt. Varmaan nelisen tai viitisen vuotta sitten? Aristelin ajatusta hiusten värjäyksestä, sillä olin aina ollut sitä mieltä, että se on hiuksille huonoksi. Valkoiset hiukset kasvavat nopeammin ja hiukset tippuisivat päästä normaalia enemmän. Nämä olivat yleisimpiä syitä siihen, etten ole hiuksiani sen kummosemmin värjäillyt. Olen tiuksasti pysynyt aina samassa vanhassa värissäni, mikä on tumman ruskean ja mustan sekoitus. Timon pienen sivistävän puheen jälkeen, en ajatellut asiaa enään noin. Päinvastoin. 

Lähdimme tekemään hiuksilleni haudehoitoa. Kuvassa oleva laite on lämpölaite, joka edesauttaa sen vaikutusta. Hoitava aine oli päässäni noin puolisen tuntia, jonka jälkeen jouduin pesulle. Pesun aikana sain taivaallisen päähieronnan. Perus herkkua àla Timo. Näin erikoistapauksena sain vieläpä päättää hieronnan keston;) Thank you my darling, if you are reading this.



Timo lähti leikkaamaan hiuksiani oikein urakalla. Hiuksia lähti ueampikin sentti. Hiukseni ovat nyt piki mustat, tasapitkät ja melko lyhyet. Tasapitkät hiukset tuntuvat heti paljon paksuimmilta, mikä on musta plussaa. Olen rakastunut näihin! 

-Kiitosket mun omalle parturilleni!!


29. maaliskuuta 2012

Zara jeans


Ihanan ihana kirpparilöytöni pitkään aikaan. Zaran upeat tummat farkut, joiden lahkeissa ovat vetoketjut ja loppuvat juuri haluamani mukaan hieman yli nilkkojen. Hintaa näillä zaran upeilla farkuilla oli huikeat viisi euroa. Käyn piipahtamassa Tampereen laukontorilla sijaitsevassa Radio kirppiksellä aina, kun aika sallii, sillä sieltä löytää usein hyvänkuntoista tavaraa ja melko hyvillä hinnoilla. Kyseinen kirpputori taitaa olla Tampereen suosituimpia, jossa itse myin myös vaatteitani ja sain tavaroistani kyllä sopivan huikean summan. Suosittelen! 


21. maaliskuuta 2012

Kolikkohoito


Kipeeksi tultiin, vaikka todella harvoin sairastelen. Mulla on kyllä melko hyvä vastustuskyky. Huomaa, että kevät on tulossa. Vihaan makoilla kotona kipeenä tekemättä mitään, koska olen tälläinen paikallani pysymätön, aina menossa tai tulossa. Treenaamaankin on pakko päästävä, joten haluan parantua hetkessä keinolla millä hyvänsä. Läksin siis suorinta tietä oman lääkärini luokse, Miiju tädin hoitosille. Uskokaa tai älkää, kyseinen hoito toimii, vaikka se raa'alta näyttääkin.  

-Parannuttu ollaan, kiitos Miijumin;) 


12. maaliskuuta 2012

Newborn liitle baby girl, Kayla

Mulla iski vauvakuume nyt oikein toden teolla! 

Lääkäri oli Janen viimeisellä ultraääni käynnillä ilmoittanut lapsen sukupuoleksi pojan, mikä ei ollut tietenkään aivan sata varmaa. Lapsen syntyessä kätilö ilmoitti ilouutisen. Syntyi maailmaan aivan ihana, suloinen tyttövauva. Muistatte varmaan ystäväni Janen, jonka sanoin olevan raskaana. Hän synnytti tänään täysin terveen vauvan. Voi, että mikä suloisuus. He antoivat suloiselle tyttövauvallensa nimeksi Kayla. Kuume senkun nousee tätä kirjoittaessa, mutta yritän pysyä vielä nahoissani. Kuvastakin saattaa jo huomata, että ihana Kayla sai tarkastuksessa täydet pisteet, toisin sanoen tähtivauva!

Pojan vaatteita oltiin ehditty jo hankkia ja rattaatkin olivat väriltään limen vihreät, mutta ei se tietenkään haitannut. Hassua pikemminkin! Jane oli nähnyt uniakin lapsen sukupuolesta. Unessaan hän näki synnyttävänsä tyttövauvan. Ihanalta kuin se kuulostaakin, dreams will come true. 





11. maaliskuuta 2012

Instagram

Latasin iPhoneeni vihdoin Instagram nimisen sovelluksen, jota ystäväni ovat hehkuttaneet jo jonkin aikaa ja poranneet aivoni lauseella, '' mona lataa se, mona lataa se! '' Instagran on kuvanjako ohjelma, jossa voi muokata kuvia ja jaada ne ystävien ja muiden kesken. Voit seurata ihmisiä ja sinua voidaan seurata ympäri maailmaa. Sovelluksen voi ladata vain iPhonelle ja Anroidille. Olen itse jäänyt sovellukseen pahasti koukkuun, seuraan päivittäin seuraamieni ihmisten lisäämiään kuvia ja lisään itse melkein päivittäin kuvia. 

Voitte alkaa seuraamaan mua siis myös sielläkin, mut löytää nimellä monagolparian

Lopuksi vielä joitain Instagramiin lisäämistä kuvistani:





















9. maaliskuuta 2012

Skinny jeans



nahkatakki ja kaulahuivi H&M / housut Cubus / kengät Dinsko
Vaikka lunta oli vielä maassa kilokaupalla, jotenkin siellä ulkona oli aivan ihanan lämmin ilma. Uskaltauduin laittaa nakhatakkini päälle, enkä paleltunut sillä ollenkaan, päinvastoin olin paahtua kuumuuteen. 


8. maaliskuuta 2012

Women's day

I got a little suprise from my boyfriend!! Aww, he made my day... lucky me;) 


All the women out there... you can do almost anything your mind do. 
You can swim the deepest ocean and climb the highest peak. You can be a doctor or fly a plane. You can face adversity and still walk tall. You are strong, beautiful, compassionate and much more than words could ever say! Today is yours and so is every other day... Lovely, warm and happy women's day for all the gorgeous womens around the world! 



7. maaliskuuta 2012

My first day at Gina Tricot

Mulla on teille ihanaa kerrottavaa, jonka johdosta oon pomppinu lattiasta kattoon viimeisen viikon. Sain töitä koskikeskuksen Gina Tricotista, enkä voisi olla onnellisempi tällä hetkellä. 

Joulukuun tienoilla liikkeeseen haettiin extratyöntekijöitä ja kävellessäni liikkeen ohi näin ilmoituksen lasi-ikkunassa. Luin sen ja mietin siinä viisi syytä miksen hakisi sinne töihin? Läksin suorinta teitä kotiin kirjoittamaan avointa hakemusta ja liitin siihen ansioluetteloni, jonka vein sitten heti seuraavana päivänä liikkeeseen. Jäin jännittelemään kohtaloani. Odotin päiviä, viikkoja, muttei heistä koskaan kuulunut mitään. 

Helmikuun lopussa sain odottamattoman puhelun. Koskikeskuksen Gina Tricotista soitettiin ja multa kysyttiin, että olisinko mä vielä kiinnostunut kyseisestä työpaikasta. ''Kysyttekin vielä!'' Sovimme ajan haastattelulle ja alkoi siinä samalla pieni jännityskin nousta. Haastattelu meni onneksi oikein hyvin ja mulle jäi siitä oikein hyvä mieli. Turhaan jännitin. En kertonut haastattelusta kenellekkään muulle kuin läheisimmilleni ja perheelleni, sillä en halunnut mitään extra stressiä muiden puheista. Noin viikko haastattelun jälkeen sain aivan ihanan soiton, pitkään aikaan. Sain paikan!! Olin oikeasti seota onnesta ja meinasin pienet kiljumisetkin päästää luurin toiselle puolelle. 

Tänään oli mun ensimmäinen päivä Gina Tricotin työntekijänä. Tutustuin uusiin työkavereihini ja mulle kerrottiin paikan pelisäännöistä. Päivän aikana mut koulutettiin talon tapoihin ja sain esituntumaa miltä paikassa työnteko maistuu. Ja voin sanoa, että kyllä maistuu ;)





neule Zara / housut Gina Tricot / kengät H&M



5. maaliskuuta 2012

Ostokset part tuhat

Tämmöiset ihanuudet tuli napattua mukaani helsingistä:

Neule, Zara
Peep toe korkokengät, Zara
Revityt farkut, Gina Tricot


4. maaliskuuta 2012

HELSINKI here we come

Aivan huippu ihana Helsinki reissu takana. Lähdin viettämään viikonloppuani seitsemän hengen poikalauman kanssa Helsinkiin. Pojilla oli jalkapallo turnaus siellä, joten täytyihän mun äiti hahmona mennä mukaan heitä vahtimaan. Kuka esimerkiksi ruokkisi heidät? (todellisuudessa halusin päästä näkemään ystävääni Lindaa, joka oli samaan aikaan siellä ja tietenkin päästä hieman vaateostoksille)

Lähdimme perjantaina päivällä ja yövyimme Timon veljellä, Vulla. Saavuttuamme, itse asetuin taloksi ja pojat lähtivät saman tien heidän futismatsiin. He siis lähtivät sinne tavoittelemaan kultamitallia ja mä sen sijaan jäin keräämään voimia seuraavalle päivälle.  

Yksin ollessani, tuli heitä oudolla tapaa kauhea ikävä. Kaikki se kovaäänisyys, hullun hauskat vitsit ja ärsyttävä pelleileminen. Mulla oli siinä telkkaria katsellessa kauhean yksinäinen olo. Jouduin viettamaan siis yksin perjantai-illan kolmen-neljän tunnin ajan ja masukin ehti siinä ajassa päästä kurnimaan. Lopulta he tulivat kaupan kautta kotiin ja voitteko uskoa, en joutunut kokkaamaan. En edes tiskaamaan. Pojat hoitivat kaiken alusta loppuun. Mietin, että miksköhän ne ylipäätänsä sitten otti mut mukaan tänne? Maskotiksi kenties? Pelitkin menivät niin hyvin, että lauantaille oli luvassa lisää pelejä, tarkoittaen siis sitä, että mona goes shopping!! 








Pojat lähtivät lauantaina jo kahdeksalta aamulla pelailemaan. Herätyskellona toimi Tanki kattiloineen. Oli kyllä niin lähellä, etten olisi lyönyt häntä itse pannulla takaisin! Sain onneksi vielä unen päästä kiinni ja heräsin vasta kymmenen tienoilla, valmistauduin ja lähdin onnellisena tapaamaan mun rakasta ystävääni. Sovimme Lindan kanssa jo edellisenä päivänä, että tapaamme Helsingin keskustassa. Kävimme siinä syömässä ihana aamupala Picnicissä ja juttelimme siinä tuttuun tapaan kaikki vuosisadan juorut. Päätettiin siinä samalla illan suunnitelmista ja päädyimme siihen tulokseen, että lähdemme juhlimaan Helsingin Onnelaan koko konkka ronkka. 











Taas kerran voisin kehua Helsingin tarjoamaa yöelämää maasta taivaisiin, mutta kun sen olen jo varmaan tuhat kertaa tehnyt, taidan jättää sen nyt väliin. 

Huippu ihanalla illalla on myös omat seurauksensa. Kuvassa talvihorrokseen melkein vaipunut Tanki sai edellisen aamun kattilakellosta samalla mitalla takaisin, kiitos Tuken nahkavyön. Nauroin niin, että meinas pisut päästä pöksyyn!






Ihana reissu pitkään aikaan!