16. helmikuuta 2012

Penkkarit

Helmikuu 2011 jää mun mieleeni aivan takuu varmasti, ettei niitä edes repimällä irti saa. Mun helmikuu oli yhtä juhlaa, vaikka mun piti 100% keskittyä lukemaan kovaan ja ahkeraan tahtiin ylioppilaskirjoituksiin, joten aijon jaada mun muistot teidän kanssa. 
Penkkarit, wanhat ja abiristeily, ne parhaimmat ja ikimuistoisimmat hetket lukioajoilta. Itse olin erikoistapaus siinä, etten viettänyt wanhojen tanssejani 2. lukuvuonna vaikka piti, vaan kolmantena. Miksi? 
No, ensiksi en löytänyt itselleni sopivaa tanssiparia (pitkänäkin oleminen tuottaa huomattavan paljon ongelmia vaikkei sitä luulisi) ja toisekseen halusin piruuttani tanssia vasta kolmantena lukuvuonna, sillä suurin osa ystävistäni tanssi wanhojaan silloin, joten pääsin sitten heidän kanssaan tanssahtelemaan. Taktinen veto.

Nyt itse otsikkoon!
Meidän koulumme penkkareitten teemana oli Disney hahmot. Mietintämyssyni kanssa mietimme itselleni hartaasti sopivaa Disney hahmoa, niinpä kaikkien satojen hahmojen joukosta päädyin tähän top kolmikkoon: Pocahontas, Jasmine ja Lumikki. Ensimmäinen vaihtoehto ei oikein käynyt, sillä en omistanut pitkiä hiuksia, toisen valinnan kohalla taas rajasi liian vähäinen vaatetus, eli tätä lausetta selventäen en halunnut pomppia koulussa napapaidalla, joten Lumikki jäi viimeiseksi vaihtoehdokseni. Tyytyväisin mielin hankin asuni punanaamiosta taskuja säästävään hintaan ja otin punaisen omenan matkaani ja voilà, penkkari asuni oli silläselvä. (ja pitihän asua tietenkin vähän tuhmentaa pienellä punaisella sukkanauhalla;)) 




Perinteiseen tapaan, järjestimme leikkejä, joilla nöyryytimme ykkös- ja kakkosluokkalaisia. Pitkän leikkisän ja hauskan aamupäivän jälkeen edessämme odotti enään jäätävän kylmä penkkariajelu ja illalla odotti kuumat penkkarien jatkot. Jos muistini vielä viime vuoteen ylttää, niin pakkasta taisi olla -40! Voisin lähteä vaikka vannomaan edellista lausettani! Tänä vuonna ystävieni penkkariajeluita katseltaessani keskustorilla mietin pääkoppani sisällä, että kuinka onnekkaita he ovatkaan, kun pakkasta ei ollut juuri lainkaan. Jos olisin kuullutkin jonkun valittavan, että heidän rekka-jaelunsa oli kylmää kyytiä, niin olisin repinyt hiukset päästäni irti! Muistan sen päivän niin hyvin, meinasin alkaa itkemään kolmannen ajo kierroksen aikana, sillä en tuntenut sen jälkeen enään kasvojani, ne olivat aivan jäässä, varpaani eivät liikkuneet mihinkään suuntaan ja hädin tuskin pystyin näpyttelemään sormillani edes puhelinta. Kirjaimellisesti olimme siellä rekassa kuin avuttomat jääpalikat. Pakkasta lukuunottamatta rekka-ajelu oli todella hauska! Karkkia oli loputtomiin ja oli aivan ihana nähdä, kun ihmiset keräsivät nameja maasta kuin pienet tuhannet muurahaiset.


Frozen!



Afterparty!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistathan jättää kommenttia, toiveita, ehdotuksia tai muuta ihanaa! ;)


Yhteydenotot: beyondwords@hotmail.fi