30. marraskuuta 2011

SNEAK PEAK

Huomenna vien mun kirppis tavarat VIHDOIN myyntiin. Vien ne laukontorilla sijaitsevaan Radio Kirppikseen ja tavarani löydät pöytänumerosta 181;) Olen varannut pöydän viikoksi, eli teillä on mahdollisuus käydä paikan päällä kurkkaamassa ensi viikon torstaihin asti. Seasta löytyy kaikennäköistä, uutta sekä vanhaa.


Käyn myös täyttämässä pöytää tarpeen tullen, so stay tuned.


















20. marraskuuta 2011

Road trip to Helsinki!

Vietettiin Kikin kanssa aivan ihana viikonloppu! Juhlimme ystävämme Noanin 20-vuotis syntymäpäivää ja shoppailimme taskumme melkein typö tyhjiksi. Matkamme starttasi perjantaina ja menopelinämme toimi Kikin honda.

Päätimme Kikin kanssa jo heti ensikättelyssä, että hän ajaa menomatkan ja mä tulomatkan, joten kumpikin ajaisi saman verran. Tosin tulomatkalla mä joudin kieputteleen kaistalta kaistalle, sillä suunnistimme melkein TUNNIN! Kikin huonot suunnistus vaistot ja puutteellinen navigoinnin käyttö eivät auttaneet asiaa sen paremmin. Kävin lähimmältä Shelliltä kysymässä neuvoa, mikä helpotti kyllä huomattavasti. :D

Sumeet ilopillerit


Saavuttuamme perille, kävimme vakkaripaikassamme Johto Caféssa syömässä täyteläinen salaatti annos. Annokseni sisälsi pastaa, salaattia, kanaa, ananasta, fetaa ja kastikkeena tietenkin pestoa! MUI BIEN! Voittavat todellakin Sokoksen salaattiannokset kuusi-nolla. Täysi masuisina turisteina emme jaksaneet (mä en edes kyennyt) jatkaa matkaa vaatekauppoihin tai saati sitten minnekkään muualle, kuin sohvalle. Olimme kaikki yksimielisiä siitä, että lähtisimme kotiin rentoutumaan ja viettämään leffailtaa. Olin niin rättiväsynyt kolmen tunnin yöunien ja kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, että mun oli pakko päästä lataamaan paristot seuraavaa päivää varten. Nukhadin alle kymmenessä sekunissa.

Lauantaina lähdimme sitten ostoksille jo ihan aamusta! 





Mikä oli huono idea, sillä viiden tunnin aika tehdyt saaliini näyttivät tältä...



Itseähän pitää joskus lelliä. Mun tapauksessa, usein. Ainakin kerran päivässä! 

Tämän lempi harrastuksemme jälkeen lähdimme pienemmällä juhlaporukalla syömään oikein maukasta ruokaa. Noan oli varannut pöydän Thaimaalaisesta ravintolasta ja huoneen Omena Hotellista syntymäpäiväänsä varten, sillä hänen asuntonsa olisi ollut liian pieni koko juhlaväelle. (plus majoitus)
Mussuttelin tyytyväisenä, sillä tuliset ja mausteiset ruuat kuuluvat ehdottomasti mun suosikkeihin, joten ravintolan tarjonta oli juuri mun makuun. 









No sitten asuun. Noan pakotti kaikkien tyttöjen pistämään mekot päälle. Omaa typeryyttäni unohdin tietenkin oman mekkoni Tampereelle, joten mun oli ostettava sitten toinen. Onnekseni löysin täydellisen pikkumustan Zarasta, jota tulen varmasti käyttämään muulloinkin. Mekko ei pääse nyt edukseen näissä kuvissa, mutta lupaan laittaa joskus parempaa kuvaa. Kangas on kokonaan pitsiä, tiukkaa materiaalia ja takaa se on V- mallinen. H&M:n ihana sininen jakkuni toi kokonaisuuteen hieman väriä ja asiallisuutta.






16. marraskuuta 2011

Everest

Vihdoin löysin täydellisen punaisen parkatakin! Olen sitä metsästellyt tuolla pitkin poikin, mutta tuloksetta. Kunnes Stadiumin mainos ilmestyi tv-ruudulle yhtenä iltana. Hintaa takilla oli vain 99e. Olin seota innosta, sillä omistan toisen Everestin takin, jonka ostin joskus Ruotsista n. 200 eurolla. Se on paljon paksumpi ja väriltään tumman vihreä, mutta mun oli saatava se punainen.




Olin siitä niin haaveillut. Kipaisin siis heti töiden jälkeen Stadiumilla kurkkaamassa, olisiko kyseistä takkia vielä jäljellä. (pelkäsin jo niiden loppuneen, nyt kun nuo parkatakit ovat olleet aika suosiossa) Onnekseni, niitä siellä vielä oli! Ostin kyllä heti omani ja kelpasi kyllä leveän hymy kera lähteä uuden takin kanssa kotiin;)




13. marraskuuta 2011

I love you dad

Ensinnäkin, oikein ihanaa isänpäivää kaikille isukeille, myös pian tuleville! 

Meidän isänpäivää vietettiin rauhallisin tunnelmin. Lähdetään nyt vaikka ensin siitä, että meidän isi ei edes muistanut, että tänään on isänpäivä. Ilmestyttiin sinne veikan kanssa ihan yllätyksenä kukkakimpun ja viinin kera. Voi, että kun se oli onnellinen. Päivä siis kului lähestulkoon kokonaan isänpäivää juhliessa. Syötiin isin tekemää ruokaa ja nautittiin yhdessäolosta.




veljeäni ei paljon kuvissa oleminen kiinnosta :D siksipä häntä ei myöskään kuvissa näy





A true father is always there. He is there to spill tears of happiness when his eyes fall upon his infant daughter. He is there with arms to catch her when she takes her first steps or stumbles. He is there to teach her at the youngest age, even though she might not understand half of it. He is there to help her color inside the lines, make her grilled cheese sandwiches and tomato soup, and tie her shoes. He is there to hug her and kiss her on her first days of school, and to walk her in if need be. He is there to teach her and tease her and laugh 
with her. He is always there to embarrass her, but that’s part of life. He is there to tell her to go ask her mother, when her mother told her to ask him. He is there to lecture her, prepare her for the monster called high school. He is there to put up with her teenage moods and her co-ed relationships. He is there to approve, disapprove, accept and forgive. He is there to give her a big bundle of flowers when she graduates, to smile when her name is called and feel proud. He is there to embrace her and kiss her before she goes to live and learn a thousand miles away. He is there to see her become a workingwoman, to walk her down the aisle (or not, if her independence and stubbornness prevail after all). He is there to watch her grow as the lines on his face grow. He is there to welcome her home, always, and let her hug him and smell the smell she remembers from childhood, the warm, protecting, comforting smell of dad. But most of all, he is always there to love her. And she is always there to love him back. Dad, I love you. Happy Father’s Day. 




12. marraskuuta 2011

Katin pikkujoulut

Pikkujoulujen avajais kausi alkoi tänään. Äitini hyvä ystävä Kati (käytän tässä hänen lempinimeään, sillä oikean nimen lausuminen on hankala) järjesti pikkujoulunsa tuttuun tapaan tänäkin vuonna. Viime vuonna mua ei huvittanut ollenkaan mennä, mutta tällä kertaa olin enemmän innoissani kuin mitä olisin uskonut.



karvahuivi: H&M, kauluspaita: Carlings, housut: Cubus, kengät: Skopunkten



Mä rakastuin korviani myöten glögiin! Kuvitelkaa, minä joka ennen vihasin sitä ylikaiken? En voinut sietää sitä makua. En millään. Se kokonaisuus manteleineen ja rusinoineen ei houkutellut mua lähimaillekkaan. Päätin nyt ottaa lasillisen, kun kaikki muutkin ottivat ja sehän kuuluu pikkujouluihin. Noh kas kummaa, mä hain sitä vielä lisää!








Mun lempi osuus. RUOKA. Olin niin onnellinen, ettei tarjolla ollut mitään joulu ruokia, kuten perunalaatikkoa, vaan perinteisiä meidän kulttuuriin kuuluvia herkkuja. Suden nälkäisenä, söin melkein kahden ihmisen edestä. Kyllä multa olis joulu herkutkin menny alas ja kyllähän mä niistä ihan tykkäänkin, muttei ne kuitenkaan kuulu mun lempiruokiin. Vihaan tosin maksalaatikkoa!






Ihanien pikkujoulujen emäntä.

 






Ilta sujui todella ihanasti ja pääsin tutustumaan aivan ihaniin ihmisiin. Oltiin äitin kanssa tosi väsyneitä, kun töissä oli ihan saakelin kiire! Olin päättänyt olla autolla tämän illan, sillä seuraavana päivänä on isukkien päivä. Sekin taitaa selittää sen kauhean ihmismassan kauppahallissa.

Pian päästään juhlimaan kauppahallin pikkujouluja;) niistä lisää lähempänä ajankohtaa!