25. lokakuuta 2011

Barber shop

Ystäväni Timo oli työharjoittelussa parturi-kampaamossa ja siitä aiheesta keskusteltuamme, hän tarjoutui leikkaamaan mun tukkani. Aluksi epäröin aivan hullunlailla, koska Timo on poika ja tommonen höpsö. (jos luet tätä, niin älä herpaannu, olet loistava parturi!) Yleensä leikkaan latvat ihan itse, kotona. Ennen annoin vain äitini leikata mun hiukseni, sillä hän on ammatiltaan parturi. Siitä lähtien, kun äitini on lähtenyt yrittäjien maailmaan, olen käynyt vain parturilla. Mulla on sekä hyviä, että huonoja kokemuksia asiakkaana. Joten traumat taitavat vielä seurata mua. Piiiiitkän harkinnan jälkeen, suostuin Timon leikattavaksi.




Emme tehneet hiuksilleni mitään radikaalia. Latvat saivat melkoista kyytiä, tarkoittaen myös sitä, että pituuttakin lähti sentti kaks. Ei se mua haitannut, sillä halusin kaikista huonoista latvoista eroon. Hiusten leikkuun jälkeen, mulle tehtiin hiushoito. Hän laittoi (ei harmainta aavistusta, että mitä) ainetta, mun hiuksiin ja annoin sen vaikuttaa ufo-koneen alla noin parikymmentä minuuttia. Operaation jälkeen sain päähieronnan, jota voisin vaikka kutsua paratiisiksi. Ohh my....


Hieronnan ja hiusten pesun jälkeen, ette tiedäkkään kuinka sileältä mun hiukset oikein tuntu. Mä en saanut millään käsiäni irti mun hiuksista. Ja ohhh, se tuoksu. Haistelin mun hiuksiani sen minkä kerkesin. 

I was in heaven. 


21. lokakuuta 2011

Two souls, one heart

Lisää häitä juhlittavaksi, tällä kertaa itämäiseen tyyliin.








Juhlapaikka oli kerrassaan upea! Moni varmaankin tietää Bravo Plazan. Sijaitsee Finlaysonin aukiolla, ihan siinä Siperian vieressä. Siellä on vietetty monen sorttisia juhlia, enimmäkseen juuri häitä. Aivan ihastuttavan paikan olivat valinneet. Tunnelma oli lämmin, jo pelkästään punaiset sävyt tekivät siitä sen oloisen. Pöydät oltiin katettu aivan viimeisen päälle. Ruoka tarjoilu oli melkoinen yllätys. Odotin ja olin aivan varma, että siellä tarjoiltaisiin perinteiseen tapaaan itämaista ruokaa, mutta positiivisena yllätyksenä tajolla olikin suomalaista ruokaa. Pitopalvelu oli melkein ykkösluokkaa, kokkeineen ja tarjoilijoineen.

Pidän todella paljon, ehkä enemmänkin kuin paljon oman kultuurini juhlista. En tarkoita pelkästään häitä, vaan ihan yleisesti kaikista juhlista. Se, että kauan tunnetut perhetutut, lapsuuden kaverit, ystävät, sun muut vanhat ja uudet tuttavuudet kokoontuvat samaan paikkaan juhlimaan ja viettämään aikaa toistensa kanssa iloiten ja nauraen, on mun mielestä arvokasta.












En jäänyt juhlimaan loppuun asti, sillä mulla oli tupla buukkaus samalle päivälle. Kakku ja moni muu asia jäi näkemättä, mikä mua harmitti, sillä olisin kovasti halunnut jäädä. Näihin on hyvä lopetella. Onnea vielä uudelle avioparille! 


20. lokakuuta 2011

Cubus

Ideaparkkiin avattiin uusi vaateliike, nimeltä Cubus. Näin ilmoituksen aamulehdessä ja tottakai mun oli sinne mentävä pyörähtämään. Valitettavasti, en tullut sieltä tyhjin käsin.





Ostin kahdet erilaiset korkeavyötäröiset housut, hintaa kummallakin 19,90€. 


Paita 9,90€


Neule 29,90€ 



19. lokakuuta 2011

Outfit

En muista koska viimeksi olisin tänne päivän asu kuvaa laittanut, joten tässä nyt sitä olisi.
Töihin lähdössä, joten ihan perus meiningillä mennään. Nuo maiharit ostin viime syksynä Dinskosta ja vieläpä puoleen hintaan. Ne palvelevat edelleenkin erittäin hyvin. Tollaset melko maskuliiniset ja asennettakin löytyy. Pidän niistä aivan hurjan paljon. Tuo H&M:n nahka rotsi on ollu kans yksi viime syksyn parhaimmista ostoksistani. Siitä tulikin mieleen, eräs kauppahallin työntekijöistä tarjoutu maksamaan mulle tuon takin alkuperäisestä hinnasta tuplasti. Moni olisi varmaankin myynyt, mutten mä raaskinut millään luopua siitä.




Farkut ja pipo: H&M, kaulahuivi: GT, kauluspaita: Zara


17. lokakuuta 2011

Bianco.

Olen pitkään etsiskellyt mustia matalia kenkiä.

Vihdoin ja viimein mä löysin nämä hurmurit! Voi tätä onnen määrää. Aivan uskomattoman mukavat jalassa ja ne näyttävät juuri sellaisilta, kuin halusinkin. Olen kokeillut kymmeniä samanlaisia kenkiä, mutta niissä on aina ollut jotain mistä moittia. Joko ne ovat olleet liian terävät edestä, tylpät, kaarevat, epämiellyttävät jalassa tai....tai...

Nämä olivat täydelliset, Biancosta hintaan 59e.







15. lokakuuta 2011

True love stories never have endings

Olenkin jo odottanut, että pääsen kirjoittamaan tästä ihanan ihanasta päivästä.
(kuvien saannissa kesti hiukan, pahoittelut!)
Kaksi hyvää ystävääni, Tu (kutsumme häntä lempinimellä Jane) ja Nghia menivät naimisiin, 15.10.2011. Olin odottanut näitä juhlia täydellä innolla ja ne ylittivät ehdottomasti odotukseni.


He ovat mielestäni maailman suloisin pari. Astuttuani sisään juhlapaikalle, ensimmäisenä katseeni vangitsi Jane ja meinasin melkein purskahtaa itkuun. Hän oli aivan jumalattoman kaunis! Jane säteili kuin prinsessa kauniissa mekossaan, etten meinannut saada silmiäni irti hänestä. Eipäs unohdeta sulhasta. Nghia oli myös erittäin komeena. Yleensä, kun häntä on tottunut näkemään paljon rennommissa vaatteissa. Punainen väri oltiin hyvin yhdistetty kummankin asuun. Hienosti ja hillitysti. Perfect. 

Ihan aluksi oli ruokatarjoilu, josta valitettavasti unohdin kokonaan ottaa valokuvia. Mulla oli syötävän kova nälkä, ettei mulla siinä kohtaan mikään kuvien ottaminen tullut heti ensimmäisenä mieleen. Tarjoilijoina toimi Janen kaksi serkkua, jotka olivat pukeutuneet perinteiseen tarjoilija asuun. Valkoiseen kauluspaitaan ja mustiin housuihin. He näyttivät niin suloisilta. En myöskään ottanut heistä yhteiskuvaa. Pistetään nälän syyksi taas. Im so sorry. Pöydät oltiin katettu erittäin hienosti, mikä onkin kolmas asia, josta unohdin ottaa kuvan. Mikä mua oikein vaivaa? Erittäin maukkaan vietnamilaisen ruuan täyttäminä, masuumme mahtui onneksi vielä herkullinen pala kakkuakin. 





















Häätanssin aikana, itselläni alkoi kyyneleet valua poskia pitkin alas vuoron perään ja niin myös melkein kaikilla muillakin. Tarkoitan tässä lähinnä naispuolisia. Hääpari tanssi niin suloisesti, että pakostikkin siinä tunteet nousi pintaan. Ja voi sitä rakkauden määrää. Pisti oikein miettimään, että löytyyköhän itselle koskaan sitä mr. oikeaa. :D Mutta nyt takaisin häihin. Häätanssin loputtua, soitettiin toinen hidas biisi ja tanssilattia täyttyi lähinnä seurustelevia pareja, mikä oli aivan ihanaa katseltavaa. 











Juhlat oltiin järjestetty niin, että aikuiset olivat juhlineet Janea ja Nghiaa aamupäivällä ja me nuorempi sukupolvi oltiin kutsuttu juhlimaan heitä iltapäivällä. Häiden päätyttyä, me ''nuoremmat'' jatkoimme matkaamme jatkoille juhlimaan tuoretta avioparia.





He olivat vuokranneet upean jatko paikan. Finlaysonissa sijaitseva studio 54:n saunatilan. Tila oli niin sanotusti Finlaysonin ''katolla'', josta oli uskomattoman upea maisema Tampereen keskustaan. 
Tässä kohtaa saan varmaan paljastaa, että morsiammesta tulee pian äiti ja sulhasesta isä! Vauvan sukupuolikin on jo selvillä. Poikavaavi tulossa! En malta pysyä enään edes housuissani. Olen niin onnellinen heidän puolesta!