30. syyskuuta 2011

Tanki's farewell

Vietimme ystäväni Tankin läksijäisiä perjantaina. Hän muuttaa Helsinkiin töiden perässä. Tosin, mä vihaan läksijäisiä. Hän on aina niin pirteä ja hauska veijari ja on se kurjaa, kun läheinen kaveri lähtee, mutta ehkä näin on parempi hänelle. Uusi alku, uusi elämä.

Tanki oli kutsunut kaikki ystävänsä vanhaan asuntoonsa, joka oli melkein typötyhjä. Silti meillä oli siellä aika ahdasta. Onneksi siellä oli vielä muutama sohva jäljellä. Juhlijat räjäyttivät kyllä asunnon kirjaimellisesti taivaan tuuliin.

Itse olin vesilinjalla/kuskina, sillä seuraavana aamulla mulla oli töitä. Ylläri.




Rakia, yök!





Onnea uuteen kotiin, uuteen työhön ja uusiin haasteisiin!


Vesta flavour part 2











27. syyskuuta 2011

Vesta flavour

Ajattelin pitkästä aikaa laittaa vähän kuvia äitin tekemistä herkuista, kun niistä on jo aikaa. Omnomonomon!!


Iloinen työntekijä.






25. syyskuuta 2011

I am stupid and I know it

Olen kyllä yksi idiootti. Meinasin kuuroutua topsipuikon takia. Olenko tyhmä vai tyhmä? No varmaan tyhmä?

Palataanpa eiliseen päivään, Lauantai 24.9. kello 9:00.
Tulin suihkusta ja aloin valmistautumaan töihin nopeaa tahtia. Siinä ohella puhdistin korviani topsipuikolla. Olin vielä niin uninen, etten keskittynyt siihen puhdistamiseen sen kummemmin. Työnsin vahingossa sen syvemmälle ja hups. Tunsin kauhean kivun vasemmassa korvassani ja siihen muodostui outo paine, jota en osaa kyllä ollenkaan selittää. Vedin puikon heti pois ja katsoin oliko kaikki nyt ihan kunnossa. Kaikki näytti olevan hyvin, jatkoin valmistautumista ja lähdin kohti Kauppahallia. Töissä mulla alkoi särkeä korvaan entistä enemmän. En sen pahemmin kiinnittänyt siihen huomiota vaan annoin olla. Kotiin tultuani, korvani kuulo alkoi heikentyä, alkoi silloin hieman huolestuttaan. Tuntui ihan siltä kuin korva olisi tukkeutunut. No mäpä päätin puhdistaa sitä TAAS topsipuikolla.

Ei mennyt kuin sekunti ja.....

'' ÄITI MUN KORVASTA TULEE VERTA!!! ''

Puikko oli kokonaan versessä. Sydämeni pysähtyi ainakin sekunniksi. :D Äiti käski mun lähteä päivystykseen saman tien, muttei mulla ollut aikaa, sillä mulla oli jo illaksi suunnitelmia. Joku mun tilalla olisi varmaan jo rientänyt päivystykseen. Mä sen sijaan päätin olla lähtemättä, vaikka hädin tuksin kuulin sillä korvalla mitään. :D Lähdin melkein saman tien ystävälleni. Latoimme hänen kanssaan pienen palan pumpulia korvani sisään, ettei verta valuisi korvastani koko illan ajan. Valmistauduimme ja lähdimme juhlimaan. Sen päivän olin kuin puolikuuro! Kun mulle puhuttiin, jouduin kääntämään oikeaa korvaani, jotta kuulisin tarpeeksi selkeästi. Veri nais! No ei siinä mitään, ilta sujui mahtavasti ja siitä selvittiin. Tulin kotiin ja menin suoraan nukkumaan. Aamu oli sitten painajainen. Korvaani särki niin, että itkuun purskahdin. Sitä saa mitä tilaa, tiedän :D

Sunnuntaina lähdin sitten päivystykseen ja ystäväni Timo tuli onneksi seuraksi mukaani. Jonotimme tasan kaksi tuntia. Olisin kyllä kuollut tylsyyteen yksin. Siellä jauhomme turhanpäivästä sen ajan ja aika kuluikin siinä paljon nopeammin. Onneksi olikin jo mun vuoroni ja lääkäri pyysi mut sisään. Selitin lääkärille koko tarinani, lääkärin katsoi mua kuin jotain tyhmääkin tyhmempää. Hän alkoi puhdistamaan mun korvaa, jollai imuputkellä, joka tuntui erittäin inhottavalta. Timon ilmeestä päätellen toimenpide oli erittäin ällöttävää. Lääkärin puhdistus operaation jälkeen, hän otti putken pois mun korvasta ja mä kuulin mun vasemmalla korvalla. Se tuntui niin uskottoman hassulta. Käänsin katseeni lääkäriin päin ja huomasin letkun, joka oli ihan täynnä verta. Se selittikin Timo paran ilmeen. :D Oksettavinta mitä olen ikinä nähnyt! Mulle oli tullut korvaan vain pieni haava, joka oli muodostanu niin paljon verta ja tukkeutui siitä syystä. Tärykalvoni ei siis ollut räjähtänyt. Lucky me. :D





24. syyskuuta 2011

Night out












IM SO SORRY


Mä olen ollut vaiheeksi niin laiskuri tän blogin kanssa. Pyydän anteeksi, mutta toivottavasti ymmärrätte. Mulla on ollut vähän kaikenlaista meneillä. Kaikki on tietenkin hyvin, en siis tullut tänne teitä säikyttelemään. Ei huolen häivää, kunhan vähän viettänyt aikaa itseni kanssa ja rentoutunut. Tää syksy on aina vähän tällästä, ettei välillä vaan jaksa tehdä yhtään mitään. Mulla on alkanut nuo päiväunet vähän lisääntymään, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu. Yritän päästä niistä eroon.

Postauksia tulee lisää illan aikana, so stay tuned!

Hugs and kisses





22. syyskuuta 2011

Whuff! Whuff!

Muistatteko Bessin? Voi hurja kun se on kasvanut! Sen omistajat lähtivät Seinäjoelle hakemaan uutta autoa ja pyysivät mua hoitamaan Bessiä. Mä tietenkin lupauduin ilomielin viettämään aikaa sen kanssa. Meillä oli aivan hirmu hauskaa. Mä niin viihdyn koirien seurassa, mikä on varmaan tullut ilmi jo moneen kertaan. Olen pienestä pitäen kinunut äitiltä koiraa, mutta tuloksetta. Äitini ei tule koiraa mulle ostamaan niin kauan kun asun kotona. Tuonkin olen varmaan jo sanonut kertaalleen, mutta sanon sen nyt uudestaan. Ehkä ensivuonna sitten....

jos muutan.






18. syyskuuta 2011

The Tiger

Terveppä kaikille. Kävi tossa sunnuntaina semmonen juttu, että Kiki ja Miiju soittivat mulle siinä kello kahdeksan aikaan ja sanoivat, että '' Mona me lähetään nyt Helsingin Tigeriin, pakkaa kamat, tullaan hakemaan sut 10minuutin päästä. '' Ei mulla paljon veihtoehtoja ollut kuin totella. Pakkasin kamani ja lähdin tyttöjen matkaan. Menimme ensin Miijun isosiskolle Ly:lle valmistautumaan ja lähdimme sieltä seikkailunhaluisena nelikkona autolla nokkamme kohti Helsinkiä. Olin koko reissun vesilinjalla, sillä halusin olla kuskina. Mulla oli maanantaina töitä, joten se oli ehdottomasti paras vaihtoehto mulle. Muutenkin perjantai oli alla niin se sai riittää. Ajoin menomatkasta melkein puolet ja vaihdoimme Ly:n kanssa vuoroa, ettei mun tarvitsisi ajaa sitä neljää tuntia yhteensä. Kävimme matkan varrelta Vantaalta hakememassa pari kaveria mukaamme ja sieltä suorinta tietä Tigerin yökerhoon. En yhtään tiedä mistä moinen päähänpistos tytöille tuli halu lähetä Helsinkiin. Hulluja sanon minä. Taidan olla yksi heistä nyt.







Mun piti jo lauantaina lähetä Helsinkiin pariksi päiväksi Shirinin kanssa, mutten sitten lähtenytkään. Lauantaina olin töissä ja maanantaina mulla oli luvassa töitä, joten ilmotin, etten ole tulossa. Olin kyllä jo ehtinyt luvata mennä juhlimaan helsinkiläisen ystäväni Zelanin pyöreitä ja mua harmitti todella paljon sanoa etten pääsekkään häntä juhlimaan. Kikin ja Miijun soiton jälkeen harmillisuus haihtui ja muuttui riemuksi. Soitin Shirinille ja ilmoitin tulostani. Sanoin hänelle puhelimessä näin, '' Lupaa mulle, ettet kilju nyt kun sanon sulle tämän. Mä olen matkalla Tigeriin ja haluan yllättää Zelalin. ''  Shirin tietenkin alkoi kiljumaan. Ylläri!! Pyysin häntä olemaan hiljaa tulostani. Shirin ei lopettanut riemuitsemistaan, ei sitten millään.

Saavuttuamme törmäsin Zelaliin heti narikassa. Kiljuminen ei lakannut. Korvatulppia kaipailin sillä hetkellä. Hän ei voinut uskoa silmiään. Oli ihana nähdä häntä. Pusunvaihtojen, halailujen ja onnittelujen jälkeen lähdimme juhlimaan Tigerin mahtavan musiikin tahtiin. Olen tainnut jo aijemmin sitä kehuakkin. En voi ymmärtää miten hyvää musiikkia siellä soitetaan.







Tulomatka oli tuskallinen. Ajoin melkein silmät selässä koko sen ajan. Kiitän luojaa, että Ly ei nukahtanut vai sanoisinko ''sammunut'' niinkuin Kiki ja Miiju, sillä mä olisin varmaan ajanut ojaan. Hän piti mulle onneksi seuraa. Juttelimme varmaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Olimme kotona noin kello kuudelta aamulla ja painuimme suoraan kaikki nukkumaan. 

Ilta oli kyllä niin onnistunut. Extempore reissuilla mikään ei voi mennä vikaan, se on varma. Harmitti vain ihan hirmusesti se, että piti lähteä takaisin Tampereelle. Olisin niin halunnut jäädä Helsinkiin vielä pidemmäksi aikaa, mutta paremmalla ajalla sitten. Rakastan sitä kaupunkia niin paljon. Mmm.....


16. syyskuuta 2011

Birthdays after another

Tiia seuraa mun perässä ja nyt on vuoro juhlia hänen 19-vuotis syntymäpäiväänsä.








synttärisankari



Onnea vielä kerran kaunokainen! Taas yksi mahtava ilta takana...


When you get one, believe me you want more

Ylläri ylläri, ostin kengät.





Mulla on samanlaiset vaaleanpunaisina ja keltaisina. Valkoiset mun oli vielä kipeästi saatava! Nämä ovat olleet haaveenani jo pitkään, joten päätin vihdoin ostaa nämä ihanuudet. Palkitsin itseni näillä rankan työpäivän jälkeen ja voin luvata ettei mikään muu piristä oikein kunnolla kuin uudet kengät. Sanokaa minun sanoneen. Nuo ovat nyt kyllä ehdottomasti mun suosikit. Voisin vaikka nukkua nämä jalassa. Mmm.....

Niin ja näiden ostamisen huonopuoli on nyt se, että mä haluan lisää converseja!!!

Love for all stars, I know