26. elokuuta 2011

Kiki 19v

Postauksia on tullut nyt vähän harvaampaan tahtiin, syytän tästä vain itseäni. Musta on oikeasti tulossa työnarkomaani ja urheiluhullu, jotka taitavat olla 2000-luvun yleisimmät kansantaudit? Yritän parantaa tahtia ja olla pitämättä parin viikon taukoja toiste.

Nyt itse postaukseen. Ystävälläni Kikillä oli synttärit ja hän päätti pitää viimeisen teinivuodensa kunniaksi juhlat mökillä. Vietimme siis kokonaisen viikonlopun Tiian isovanhempien vuokraamassa mökissä. Synttärisankarin olen tuntenut jo 6 vuotta ja on ollut ihana nähdä miten hän on kasvanut pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi.

Tässä hieman kuvia perjantai illasta.



Sitten lahjaan. Saimme Main kanssa hiki pinnassa etsiä sopivaa lahjaa, sillä Kikillä on kaikkea. Toistan, KAIKKEA. Päädyimme lopulta ostamaan Guess-hullulle, Guessin t-paidan. Hymyä irtosi kilometrien päähän.... eli onnistuimme tehtävässämme.






Ensimmäinen ilta sujui erittäin hyvin. Synttärisankarillamme taisi mennä ehkä liiankin hyvin.
Kuvamateriaalia on nyt tällä kertaa vähän, sillä en viiti/saa lisätä joitain kuvia tänne. Ymärrätte varmaan miksi.

Seuraava päivä olikin sitten melkoinen hellepäivä. Tosin en ehtinyt siitä kovinkaan kauan nauttimaan, sillä jouduin kuskina kuskamaan muutaman takaisin Tampereelle ja hakemaan sieltä yhden ystävämme mökille. Ja jos saan vielä lisätä niin kyllä v*tutti, koska olisin todellakin halunnut nauttia siitä ilmasta ja lähteä soutelemaan. Mutta, ei voi mitään, joskus sitä täytyy uhrautua kavereidensa puolesta.






Simpukoiden kalastelu käynnissä...








20. elokuuta 2011

'' Lakkia juhliessa pääsykokeisiin on ikuisuus ''

AAMULEHTI, Sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Tässä toinen artikkeli, paljon pienempi kuin edellinen. Mietitte nyt (taas) miksi musta tehtiin toinen juttu?
-Mulle soitettiin ennen yo-päivääni, että olisi ihanaa, jos he voisivat saada mun jutulleni vähän niinkuin '' The end:in '' He kysyivät, voisivatko he tulla paikan päälle mun yo-juhliin mua haastattelemaan. (tosin ennen niiden juhlien alkamista tietenkin) Olin aivan häkeltynyt. Eivätkö ne saaneet tarpeeksi mun sössötyksistä? Sovimme, että he tulevat kolmen paikkeilla juhlapaikalle ja kuvamatskuakin oli luvassa. Sain kuvaajan kanssa sovittua myös, että jos saisin pari hänen ottamaansa kuvaa s-postiini, niin tarjoisin hänelle kahvit seuraavan kerran, kun hän tulee kauppahallissa käymään.











Tässä vielä pari ihan selkeetä kuvaa kuvaajalta.


Kynnestä, joka oikein pursuaa esiin tekstissä saa mut kuulostamaan ihan Diivalta. No sitä mä en tosiaankaan ole, mutta mun on ihan pakko kertoa tarina siitä. Olin juuri tulossa haastateltavaksi ja mulla oli niin kiirus. Olin juuri hukannut ne kuvatkin ja silmät olivat ihan kyyneleistä punaiset ja ajoin varmaan ylinopeuttakin. Kerkesin juuri kolmeksi juhlapaikalle. Hyppäsin ulos autosta, otin tavarani takakontista ja paiskasin takakontin oven kiinni... ja..... '' AI #%&&@ !!!!!! '' Mun kynsi/sormi jäi jotenkin hassusti siihen reunaan ja kynsi irtosti. Mä olin ne vaivalla tehnyt juuri tätä päivää varten ja näin piti käydä. Mä yritin sitä etsiä ja etsiä, mutten löytänyt. Mulla oli jopa kynsiliima mukana ihan jos jotain tällaista tapahtuisi. Moni kysyi multa luettuaan tämän, että löysinkö mä mun kynnen loppujen lopuksi? Jopa vakio asiakkaat, sun muut tutut ja tuntemattomat.

Jääköön se salaisuudeksi;)












 



Hahaa, ei vaisikaan. Kyllä mä sen löysin. Aivan meidän auton vierestä ja  JUURI ennen kun lähdimme meille kotiin alottelemaan. Loppu ilta oli pelastettu. Veljeni sai pelastettua mun aamupäivän ottamat kuvatkin ja kaikki oli täydellistä. Mikään ei mennyt vikaan, tiesin, ettei kukaan tai mikään pysty pilaamaan mun suurta päivää.








'' On aika nostaa hattua! ''

AAMULEHTI, Perjantai 20. toukokuuta 2011

Pahoittelen näiden kahden seuraavan postauksen myöhästymistä. Tässä ensimmäinen artikkeli, joka oli aamulehdessä ja josta valtasin kokonaisen sivun. Mietitte varmaan, miksi musta tehtiin juttu aamulehteen?

-Aamulehden toimittaja oli soittanut meidän kouluun, Hervannan lukioon ja kysellyt meidän Opinto-ohjaajalta sopivaa tuoretta ylioppilasta haastatateltavaksi. Meidän Opo oli suositellut mua. Hän soitti mulle ja sanoi, että onko asia okoo mun osalta ja kävisikö se mulle, vastasin tietenkin myönteisesti. En tiennyt milloin he ottaisivat muhun yhteyttä. Kunnes torstaina, 19. toukokuuta kello 12 aikoihin, mulle tulee puhelu Aamulehden
toimittajalta. Olin silloin töissä, mutta vastasin silti. He kysyivät missä olen ja milloin voisimme tavata. Sanoin pääseväni töistä neljältä, että jospa sen jälkeen. He kysyivät missä olen töissä. Vastasin, että äitini lounas-kahvilassa, Kauppahallissa. He sanoivat, että he tulevat haastattelemaan mua töihin, jos se meidän äidille käy. No tottakai se kävi ja äitihän oli ihan huikean ylpee musta. He saapuivat paikalle, äiti tarjosi pulla kahvit ja siinä he haastattelivat mua sen pari tuntia. En ollut varautunut minkäänlaisiin kuvauksiin. Ja jos mietitte miksi mulla on essu päällä, niin kuvaaja niin halusi, en minä. Hiukset sojottivat ties minne, mutta kokonaisuudessa kiva artikkeli tuli. Nyt pitemmittä puheitta päästän teidät rauhassa lukemaan.


















19. elokuuta 2011

Just my luck


Jaa a, mistäs sitä lähtisi aloittamaan. No vaikka torstai aamusta. Eilen herättyäni setäni luota, kurkkuuni sattui aivan hirveän paljon, enimmäkseen oikeanpuolinmaiseen nieluun. Nieleminen tuntui kivuliaalta. En ollut varma olinko vilustunut vai mikä mulla oli? No en siitä sen kummemmin välittänyt ja lähdin töihin. Olin ennen yhdeksää siellä ja kerroin äitilleni voivani pahoin. Mua alkoi vatsaa vääntää ja kurkku kipu kasvoi, silmiä alkoi kirvellä ja painetta tuntui päässä. Menin apteekkiin kerroin vaivani ja se farmaseutti neuvoi mua ottamaan buranaa ja imeskelytabletteja, jotka desinfioi kurkun aluetta. Palasin takaisin Kahvilaan, nappasin buranan ja jatkoin töitä. Äiti kysäs multa, että kai mä olin syöny aamupalan. Vastasin, että en. Äiti ihan hermona: '' MITÄ IHMETTÄ MONA! ETKÖ SÄ TIEDÄ, ETTÄ TYHJÄÄN VATSAAN EI BURANAA LAITETA!? '' Mikä jästipää mäkin olen, tiedän, ei tarvitse kommentoida äskeiseen.

Join teetä ja söin leivästäni 1/4 sillä loput eivät menneet kurkusta alas ja olo senkun vain paheni. Mun ei tehnyt yhtään mieli syödä mitään. Alko oksettamaan ja juoksin heti alakerran pukuhuoneeseen. Ällöttävää, mutta aamupalan jonka söin ja join tuli saman tien ulos. Oloni parantui kertaheitolla. Hyvä niin, sillä en voinut lähteä kotiin ja jättää äitiä pulaan töihin. Hänen toinen työntekijänsä oli koulussa ja toinen sairaalassa, joten ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Jatkoin töitä hyvällä ololla neljään asti, kunnes yht'äkkiä mua alkoi paleltaan. Onneksi tää tapahtui töiden loppuessa, sillä äiti ois ollut niin pulassa. Laitoin äidin villapaidan päälle ja menin tiskikoneen viereen ja silti leuka vain vipatti vipattamistaan. Tiesin, että mulla nousee pian kuume. Onneksi oltiin juuri lopetettu työt, niin päästiin lähtemään suorinta tietä Mehiläisen päivystysasemalle. Siellä mun olo oli ihan sekava. Mua nukutti ja tunsin kun mun selässä ja mahassa kuumuus nousi nousemistaan. Pian mut pyydettiin sisään ja selitin koko tarinan hoitajalle. (joka oli aivan ihana, oikein mainitsemisen arvoinen ilmoitus tähän väliin, mutta oikeasti, niin rento ja auttavainen, en osaa selittää, menkääpä sen vastaanotolle niin tiedätte mistä puhun) Hoitaja kurkkasi kurkkuuni ja totesi, että angiina se taitaa olla. Mittasi kuumeeni ja hupsista keikkaa 39,6 astetta napsati mittariin. Kurkku ja korvatulehdusta vielä kaupan päälle. Tässä vaiheessa - Mona sulla ei hyvin mene - Hoitaja määräsi mulle antibiootti kuurin, joka tarkoittaa sitä, että morjesta teille kaikille Blockfestiläisille ja sanoi, että mun kannattaisi mennä ottamaan streptokokki näyte, jolla saataisiin tietää onko tää angiina positiivinen vai negatiivinen. No tämän jälkeen me suunnattiin kohti laboratorion vastaanottoa. Jonoa ei ollut sen kummosemmin, joten pääsin melko nopeasti sisään. Siellä hoitaja otti mun kurkusta näytteen. Siinä ei mennyt kuin pari kolme minuuttia ja hän sai selville, että näyte oli positiivinen. Olin niin helpottunut, sillä jos se olisi ollut negatiivinen, mulla olisi ollu vakavempi tauti tuolla kurkun pohjassa ja oltaisiin tarvittu vielä jokinlainen viljeny niminen koe. Lääkärijuttuja. Ihan unen pöpperössä lähdettiin saman tien alakerrassa olevaan apteekkiin ostamaan mulle niitä antibiootti lääkkeitä ja vielä maitohappobakteereja. Nukuin koko automatkan ja kotiin tultuani vedin saman tien lääkkeeni ja nukuin kymmeneen asti iltaan. Heräsin pesemään hampaat ja nukahdin taas. 


Aamulla oli paljon parempi olo. Ihan huomattavasti. Tänään olen viettänyt koko päiväni kotona tekemättä mitään järkevää. Koittanut parantua ja vähän yritin vihjailla, jos pääsisin Blockfestien jatkoille, mutta mamma ei lämmennyt. Mulla oli alunperin suunnitelmissa lähteä tänä viikonloppuna sinne, mutta mun tuurilla ei nätävästi tänään aikanaan. Toivotaan jos huomenna pääsisi vähän ihmisten ilmoille, sillä mä en ole niitä sohvaperunoita. Äiti ja Isi kovasti tykkää syyttää Rihannan keikkaa mun vilustumisesta, mutta en aijo hyväksyä syytettä. :D


Pysykää te terveinä!




17. elokuuta 2011

Sleepover

Isäni puolelta yksi sukulaisistani Saksasta tuli suomeen viime viikolla lomailemaan. En ole kerinnyt viettämään aikaa hänen kanssaan niin paljon kuin olisi pitänyt. He lähtivät perjantaina Tallinnaan ja itse lähdin sinne Helsinkiin kahdeksi päiväksi...

Menin sedälleni yökylään keskiviikkona. Mun piti lähetä aluksi heidän kanssaan Laukontorille parille, mutta en ihan kerinnyt. Olin tullut töistä ja piti siivota, pyykit pestä ja kavereille kuvia viikonlopusta lähetellä.



Tässä vähän jotakin syysmatskua.



Kuvassa setäni Jalal, hänen vaimonsa Bahar ja sukulaisemme Soma.
Kyseessä taisi olla pienet illanistujaiset myös. Oli tosi kiva viettää aikaa sukulaisten kanssa. Aina kun ei aikaa löydy. Kaikki on töissä ja jokaisella kun on omat arjen askareet.
Siikaa, nam!






Kuten taisitte huomatakkin, pidin hiukset nyt lyhyenä. Jotenkin ikävä iski ja päätin olla lyhyillä tänään.
 En kyllä ole koskaan niitä töihin laittanut, sillä ne olisivat vain kiinni. Mutta yleensä jos lähden kotoa, niin laitan ne nips naps päähän. Kasvaisivatpa nuo hiukset nopeammin niin ei tarvitsisi aina mitään clipsuja päähän laittaa....


Kaikesta täytyy aina pelleillä. Niin se vain menee. Muhun tullu tai toisinpäin, en tiedä.


Muiden tiskatessa, tää tyttö lepäili. Ruuan jälkeen katsoimme leffaa. Leffan loputtua tuli aivan hurjan kiinnostava dokumentti Titanicista Jimiltä, jossa kerrottiin mitä, miksi, kuinka ja miten milloinkin kaikki tapahtui oikeasti. Ehdin katsoa sitä noin puoli tuntia, kunnes nukkumatti tuli ja sai mun simmut kokonaan kiinni. Olisin niin halunnut katsoa sen loppuun. Tosin onneksi nukahdin, sillä aamulla 9:ltä töihin.

Niin ja jos joku taisi katsoa saman dokumentin, viitsitteko kertoa mitä siinä lopussa kerrottiin? Kiitos:)



15. elokuuta 2011

RIHANNA BABY

Tätä päivää ollaan jo odoteltu vaikka ties kuinka kauan. Osa meistä heräsi jo kymmeneltä ja lähtivät kauppoja kiertelemään, loput meistä heräsi kahdentoista paikkeilla ja lähti perässä. Liloz jäi nukkumaan kolmeen asti.
En ollut varautunut minkäänlaiseen huppariin tai neuleeseen, joten sellanen oli pakko hankkia, sillä ulkona satoi tihkusadetta ja tuuli melko mukavasti. Palattuamme, herätimme laiskan Lilozimme, valmitauduimme ja lähdimme Rihannaa fanittamaan. Missasimme tarkoituksella suomalaiset rap artistit, sillä olemme ne jo useampaan kertaan nähneet ja kuulleet.

Neule H&M:stä



Anniskelualueella nautimme ylihintaisista virvoitusjuomista, eikä sää estänyt menoamme. (tosin olisi ollut ihanaa, jos lämpötila olisi ollut vaikka 20-25 asteen paikkeilla ja aurinko olisi paistanut pilvettömältä taivaalta) Kaikki ei mene niinkuin haluaisi. Mutta sää oli nyt se mitä se oli.









 






Pendulum soitti aivan sairasta musiikkia. Upeeta, mahtavaa, huikeeta. Jalat alkoi pakostikin vipattamaan. Pian lähdimme kävelemään lavaa kohti, sillä halusimme nähdä Tinie Tempahin ja Rihannan läheltä kuin tuolta perältä. Pääsimme melko lähelle, josta oli hyvät näkymät lavalle.





Liliä ei tainnut hymyillyttää?





I SAY TINIE, YOU SAY TEMPAH, TINIE TEMPAH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!




Fiilikset nousivat avaruuteen asti!! We love you Tinie!!








Ihana Axl Smith

 

Rihannaa saatiin sitten odotella. Jalat alkoi puutua ja yleisöllä alkoi malttikin loppua.Buuauksia saatiin kuulla ja peukut alkoivat osoittaa alaspäin. Mikäköhän sillä kesti? Tunnin odottelemisen jälkeen, saimme vihdoin nähdä pää artistimme. Ja voisinpa sanoa, että oli kyllä sen arvoista.

















En osaa kuvailla millainen mun/meidän fiilis oli. Aivan huikean keikan veti ja sekoitti Helsingin kokonaan...
Mulla ei löydy enään sanoja... SANATON, vieläkin.

Keikan päätyttyä lähdimme takaisin hotellille. Mietin vieläkin, miten selvisimme sen ihmismassan seasta. Kukaan ei jäänyt kenenkään jalkojen alle ja käsikädessä pääsimme kaikki turvallisesti pois. Minä, Lili, Shirin, Hanna, Jonna ja hänen poikaystävänsä Riku halusimme vielä jatkaa iltaa Circus clubille, jossa viralliset jatkot pidettiin. Loput meistä jäi hotellille näkemään ihania unia Tiniesta ja Rihannasta. Vaihdoimme vaatteet, korjasimme lässähtäneet hiuksemme ja eikun mars menoksi. Jälleen kerran täytyy kommentoida musiikista. Se oli niin mun makuun. En ymmärrä, mutta Helsinki soittaa kymmenen kertaa parempaa musiikkia yökerhoissaan kuin Tampere. Helsingin DJ:t hoi, tulkaa pyörähtämään Tampereellakin joskus, Kiitos! Pian saavuttuamme, taisi Shirin tai Liloz huomata, että ylhäällä parvella seisoo maan suisituimmista poptähdistämme. ITSE RIHANNA. SAY WHAT? Kyllä vain, hänelle oli varmaankin kanssa jäänyt huikea fiilis ja päättänyt lähteä jatkoille, kuten me kaikki muut. Vilkuttelimme ja hän vilkutteli takaisin ja meno senkuin villiintyi entisestään. Ei siinä vielä mitään. Pian hän laskeutuu alas järjestyksenvalvojat ympärillään. En aluksi edes tajunnut, että hän käveli meidän ohi. Hullua! Hän halusi tulla juhlimaan tavallisen juhlakansan kanssa. Alhaalta hänelle oli varattu pöytä, johon oli katettu juotavaa ja siellä hän sitten juhli tappiin saakka.  Biletettiin sitten siinä parin metrin etäisyydeltä itse Rihannan kanssa. Kruunasi koko reissun. Saatiin yksi hyvä kuvakin, mutta se on Lilozin puhelimessa ja itse Diivalla kestää aina kauan lähettää kuvia, joten saamme odotella sen kuvan saapumistä tänne blogiin hiukan, pahoittelen hänen puolestaan.

Pian koittikin jo seuraava aamu ja reissun päättyminen. Kiitos aivan hirmusesti tytöt ja merkku, teidän kanssa oli aivan mahtavaa. Toivottavasti pian uudestaan vaikka Beyoncen merkeissä ;) Love you all.