17. heinäkuuta 2011

London Day 9

Sunnuntai päivä oli leppoisa. Yksi ystävistäni Suomesta oli kanssa lomailemassa Lontoossa ja olimme jo ennen lomaa päättäneet, että näkisimme jossain vielä kun olemme täällä. Ystäväni Mikael Lahdesta.



Alku oli yhtä sirkusta. Meillä meni oikeasti tunti, kuviteltaa kokonainen TUNTI, kunnes löysimme toisemme. Sanoin hänelle, että näkisimme Oxford Streetin alkupäässä, missä sijaitsee Primark. No seuraavaksi Mikaelilta tulee viestiä, että '' tuu hamleysiin ''. Kysyin ohikulkijoilta missä kyseinen liike sijaitsee? He neuvoivat minua vain jatkamaan suoraan. En löytänyt sitä ja luovutin. Lähetin hänelle takaisin, että '' En ala etsimään mitään Hamleytä, en jaksa ja olen ihan märkä. Tuu pikku Zaraan NYT! ''
(vettä oli satanut kaatamalla ja minä siellä tallustelin ilman sateenvarjoa)
No, Mikaelilta tulee viestiä, että hän on Zaran edessä. Oxfodrissa on varmaan kymmenen eri Zaraa. Meinasin alkaa sekoamaan, enkä jaksanut enään kävellä siinä sateessa. Jatkoin kävelemistä ja löysin varmaan neljännen Zaran ja sieltä Mikael kävelee ulos. SE OLI PELKKÄÄ ONNEA, että löysin hänet. Oli kyllä mukava nähdä häntä pitkästä aikaa. Kuulumisten jälkeen, lähdimme kiertelemään kauppoja ja hän toimi minun ostoksien kantajana.


Lähdimme sitten Oxfordia poispäin. Ihan toiselle kadulle, jota en ollut edes nähnyt vaikka siellä useampaan kertaan kävinkin. Tie vain jatkui ja jatkui...






...kunnes tulimme tämän patsaan luo. En voinut uskoa silmiäni. Olimme ottaneet tämän saman patsaan edessä valokuvan, jossa olemme minä, äitini ja veljeni. Tuntui jotenkin niin hassulta. Ajatella, että olen ollut täällä aijemmin, mutten muista siitä mitään.


Räjähtänyt turisti



Myöhemmin näin Enoni ja lähdimme takaisin kotiin ja Mikael suuntasi myös kotia kohti. Tätini oli soittanut ja pyytänyt meitä tulemaan hieman aijemmin kotiin, sillä pidimme Nimalle ylläri synttärit.

Veljeni ei halua jostain syystä mun lisäävän niitä kuvia tänne blogiin, eikä minnekkään muualle. Joten saatte tyytyä nyt mun ja enoni vähemmän ihmisen näköisiin kuviin.





Sup Marley!

Emme nukkuneet koko yönä, sillä jouduimme lähtemään siinä 3-4 aikaan aamuyöllä bussilla kohti Stanstedin lento kenttää. Olin aivan rättiväsynyt ja nukuin koko bussi matkan. Saavuimme hyvissä ajoin. En ottanut mitään lento kenttä-turisti kuvia, sillä mulla ei ollut yhtään fiilistä. Vihaan sitä, kun kaikki kiva loppuu aikanaan. Ei se ole syy miksi en kuvia ottanut, vaan se, että emme kyllä kukaan ollut kuvien otto tuulella. Odotin vain sitä, että pääsisimme lentokoneeseen. Ja kun sinne päästiin, nukuin sielläkin koko matkan. Olimme kotona kello 12 aamu päivällä. Kun astuin sisään, juoksin suoraan sänkyyn ja nukuin viiteen asti päivällä. Heräsin siihen, kun kaverini soittelivat mulle peräkanaa. Loppu päivästä näin Kiinasta palanneet ystäväni Main ja Kikin, joiden kanssa sitten vietinkin koko loppu päivän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistathan jättää kommenttia, toiveita, ehdotuksia tai muuta ihanaa! ;)


Yhteydenotot: beyondwords@hotmail.fi